Kun puhumme hyvinvoinnista, keskustelu keskittyy usein fyysiseen jaksamiseen: liikuntaan, ravintoon ja uneen. Hyvinvointiin liittyviä haasteita toki kannattaakin lähestyä näiden osa-alueiden kautta. Työelämän näkökulmasta yksi kriittinen tekijä jää edelleen helposti varjoon – aivojen kuormittuminen. Se on yhtä merkittävä hyvinvoinnin osa-alue kuin fyysinen kuntokin. Aivokuormituksen hallinta voi ratkaista sen jaksammeko vai uuvummeko.

Kuvitellaan asiantuntijatyötä tekevä henkilö, joka aloittaa päivänsä sähköpostitulvalla, hyppää Teams-palaverista toiseen ja yrittää samalla vastata pikaviesteihin. Päivän päätteeksi olo on “sumuinen”, vaikka fyysistä rasitusta ei ole ollut. Tämä on klassinen esimerkki kognitiivisesta ylikuormituksesta. Kuulostaako tutulta?

• Kognitiivinen energia on rajallinen: Aivot kuluttavat noin 20 % kehon energiasta, ja jatkuva kuormitus tyhjentää varannot nopeasti.
• Palautuminen ei ole vain lihaksille: Aivot tarvitsevat taukoja ja unta aivan kuten keho tarvitsee lepoa.
• Hyvinvointi on kokonaisuus: Stressi ja ylikuormitus vaikuttavat uneen, hormonitasapainoon ja jopa immuunipuolustukseen.
  
  

Esimerkiksi Harvardin tutkimus (2022) osoitti, että korkea kognitiivinen kuormitus yhdistettynä vähäiseen palautumiseen lisää riskiä työuupumukseen jopa 70 %.

Aivojen kuormituksen hallinta ei ole vain trendi, josta kirjoitetaan paljon, se on välttämättömyys. Kun opimme tunnistamaan kuormituksen merkit, lisäämme arkeen pieniä palautumisen hetkiä ja arvostamme unta, vaikutus näkyy nopeasti: parempi keskittymiskyky, luovuus ja kokonaisvaltainen jaksaminen.

Oletko sinä ylikuormittunut asiantuntija? Mikä on ratkaisu? Mieti ainakin seuraavat:

• Kalenteriin varatut tauot
• Selkeät prioriteetit päivässä ("tämän päivän tärkein työtehtävä")
• Digipaastot ennen nukkumaanmenoa 

Aloita yksi kerrallaan ja kun homma sujuu parin viikon harjoittelun jälkeen, lisää uusi tavoite listallesi. 

Tero Viinamäki, Työelämän Hyvinvointihakkeri
Yritysvalmennuspäällikkö
Kuortaneen Urheiluopisto 

Työelämän tahdin tiivistyessä aletaan ymmärtää, että työkykyä ja jaksamista on tuettava entistä systemaattisemmin. HR:ssä, johdossa ja esihenkilötyössä tämä näkyy lisääntyneenä panostuksena hyvinvointiin, palautumiseen ja työkyvyn johtamiseen. Myös palvelutarjonta laajenee. Suunta on oikea: jos työ on vaativaa, sen tekemisen edellytyksiä ei voi jättää sattuman varaan. Ja muistetaan, että tärkein tekemisen edellytys on ihminen.

Monessa organisaatiossa törmäämme vieläkin tuttuun ilmiöön. Työntekijän hyvinvoinnin tukemiseen halutaan keinoja, jotka saattavat jäädä liian yleiselle tasolle: yksittäisiä teemapäiviä, yleisiä ohjeita, kampanjoita tai “hyviä muistutuksia” arjen keskelle. Ne voivat toki olla hyödyllisiä, mutta ne eivät muuta sitä, mikä lopulta ratkaisee: pysyykö arjen kuormitus ja palautuminen balanssissa viikosta tai vuodesta toiseen? 

Jos työelämän ja elämän kuormitus on yhä moniulotteisempaa ja jatkuvaa, on syytä tarkastella tukitoimien sisältöä tarkemmin. Tässä kohtaa huippu-urheilusta tuttu valmennusajattelu tarjoaa työelämään yllättävän relevantin ja konkreettisen viitekehyksen. Huippu-urheilussa suorituskykyä rakennetaan johtamalla kuormitusta ja palautumista niin, että ihminen pystyy kehittymään ja onnistumaan pitkällä aikavälillä tavoitteissaan. Sama peruslogiikka on helposti sovellettavissa myös työelämään, tavallisen työntekijän arkeen. 

Moni vierastaa “suorituskyky”-puhetta työhyvinvoinnissa. Se yhdistetään helposti kovuuteen tai siihen, että ihmiseltä vaaditaan enemmän. Huippu-urheilun näkökulmasta tämä tulkinta on väärä. Parhaassa valmennuksessa suorituskykyä ei rakenneta vaatimalla, vaan nimenomaan rajallisuuden tunnistamalla. Ihminen ei ole kone: kuormituksella on rajansa ja palautuminen on välttämätön osa kestävää kehittymistä, myös työelämässä.

Työelämässä suorituskyvyn tukeminen tarkoittaa sitä, että organisaatio tunnistaa työn vaatimukset ja rakentaa arjen edellytykset niin, että ihmiset voivat onnistua ilman jatkuvaa ylikuormitusta. Kokonaisuudessa otetaan huomioon myös työn sisäiset tekijät, kuten työn ennakoitavuus, realistiset mitoitukset sekä palautumista tukevia yleiset käytännöt.

Kun kuormitusta ja palautumista johdetaan fiksusti, vähenevät myös ei-toivotut seuraukset: kuormitusoireet, poissaolot, virheet, kyynistyminen ja vaihtuvuus. Suorituskyvyn tukeminen onkin pohjimmiltaan inhimillistä. 

Kun puhumme huippu-urheilun lähtökohdista tai suorituskyvystä työelämässä, emme tarkoita, että työntekijöistä pitäisi tulla urheilijoita. Se ei tarkoita myöskään äärimmäistä kurinalaisuutta tai “superihmisen” elämäntapaa. Tarkoitamme valmennusajattelua, jossa

• kuormitusta ja palautumista tarkastellaan kokonaisuutena
  
• itsensä johtamisen taitoja harjoitellaan käytännössä
• arkeen rakennetaan realistisia toimintatapoja, joita pystyy ylläpitämään

Huippu-urheilussa urheilija ei menesty vain siksi, että hän harjoittelee. Lajitaitojensa lisäksi hän menestyy, koska oppii johtamaan itseään ja lopulta yksinkertaisesti vain tekemään arjessa valintoja, jotka palvelevat tavoitetta.

Juuri tätä ajattelua Kuortaneen Urheiluopiston työhyvinvointivalmennukset tuovat työelämään: kestävää suorituskykyä, joka rakentuu inhimillisyydestä, suunnitelmallisuudesta ja arjen todellisuudesta käsin.